Harmittaa kun joutuu kirjoittamaan näin surullista tarinaa, jolle lähialueen VPK:n ansiosta on onnellinen loppu. SUURI KIITOS siitä heille.
Tarina alkaa siitä kun äitini kanssa lähdettiin Sannalle sen takia kun Sanna on kipeänä ja mun oli tarkoitus mennä kaikkien koirien kaa metsään. Jätin kuitenki Rudin Sannalle, kun se ei oikein Terin kanssa tykkää metsässä mennä kun se Teri on koko ajan kiinni siinä. Lähdin siis vain tyttöjen kanssa. Mentii sinne Anjalankosken puolelle ja käännyttiinkin siitä sen sillan jälkeen vasemmalle jollekin pienemmälle tielle. Alku lenkistä meni hyvin mitä nyt Teri hiukka yritti syödä Lunaa. Päästiin sellaisen kallionlaidalle kun yht`äkkiä kuulin outoa ääntä. Jatkoin matkaa kunnes kuulin sen taas. Nyt se oli jo tutun kuuloista, se oli selkeästi koiran vinkumista. Huusin tytöt mun luo ja nekin kuuli sen. Alettiin mennä sitä kallion reunaa samalla vihellellen ja huudellen että onko siellä ketään. Ei vastausta kuului vain vinguntaa. Kävelin koko ajan kallion reunaa ja yritin nähdä josko siellä olisi näkynyt liikettä mutta ei. En uskaltanut mennä heti alas kun ensimmäisenä oli mielessä olisiko siellä susi.

Paikallistin sen kohdan mistä se vinkuminen mielestäni kuului ja katselin alas, mutta ei näkynyt mitään. Aloin hiljalleen kiipeämään alaspäin kalliota, siinä kun oli juuri sellanen kohta mistä pääsi laskeutumaan niin minä kuin koirat. Teri seurasi mua, mut Luna ei uskaltanu tulla alas. Menin alemmas ja lähemmäs vinguntaa, nyt alko pelottaa oikee tosissaa, mitä jos siellä onki oikeesti susi?

Laskeuduin niin paljon että näin sellaisen kallion halkeaman, joka näytti että sinne sisälle mahtuisi. Huutelin siinä aikani ja alkoi kuulua pientä murinaa. Teri ei onneksi mennyt lähemmäs vaan nätisti seisoi minun takana. Aloin taas huutelemaan ja viheltelemään ja murina muuttui taas vinkumiseksi. Teri uskaltautui mennä katsomaan lähempää, hyppäsin itsekin alemmas. Ei sieltä kukaan hyökännyt päälle. Heittelin kallionkoloon nameja, joita mulla taskussa oli, mutta ei kukaan tullut niitä hakemaan. Teri uskaltautui jo syvemmälle, niin myös minä. Mutta ei hitto ei siellä mitään ollut ja ei olisi voinut ollakaan. Tällä välillä olin jo haken Lunan alas kans ja soittanut Sannalle, et tulee paikalle "et tääl on joku koira kallionkolos tai jossaa". Sanna lähti pöyrällä tulee paikalle. Teri oli taas sillä välillä kiertäny sinne toiselle puolelle Lunan kanssa ja ilmaisi mulle et tääl on jotaa, ne oli jotenki hätäsiä ne koirat. Menin sit sinne kattoo ja APUA siellä oli iso musta koira niin pienessä kallionkolossa jalat taivasta kohti. Koira oli niin puristuksis ettei voinu liikkua lainkaan. Soitin Sannalle et vauhtii ja aloin mennä paniikkii "et ei hitto mitä me voidaa tehdä." Koitin hanskalla et tarraako siihen kiinni jos laitan sitä lähemmäs. Ei onneks tehny mitää sellasta et olis tarvinu pelkää sitä. Sanna tuli paikalle ja mä olin jo kyynelissä, ku kokosin itteni ni yritettii nostaa sitä pois. Nyt on kyse siis niin pienestä kallion kolosta, että Sannan ja mun oli erittäin vaikeeta mahtua siihen kahdestaan edes nostamaan koiraa, neljän käden saman aikanen laitto tuntui mahdottomalta. Saatii kuitenkin hiukka korjattua koiran asentoa, että sen hengitys muuttu paremmaks. Tultii kuitenkin siihen tulokseen että me ei sitä pois saada kahdestaan vaan voimat alko loppumaan. Sanna soitti 112, mut sieltä ei vastattu. Joten soitto 10022 ja vastasi. Sanna sai aika nopeesti paikalle jonkun palomestarin tai vastaavan ja joutu mennä sitä vastaan, sillä aikaa ku mä kannattelin sitä koiraa ettei se enää liukuis takas niin alas sinne puristuksii. Se palomestari katsasti tilanteen ja pyys ison paloautollisen palomiehii ja palonaisen. Olivat ilmeisesti VPK. No ne tuli ja alko pelastus operaatio, joka eteni rivakasti. Ne joutu kaivaa kiviä pois maasta ja sahaa pari kuusta alas et sai tehtyy niistä vipuvarsia, joilla väänsi niit kiven järkäleitä pois edestä.  Se oli niin ihana se palomestari ku se sano et "nyt varovast, omii käsii saa tulla naarmui ja verijälkii, kunhan koiran kylet on turvattu".... Se jäi niin mielee. (olihan niillä palomiehil kädet verillä ku lopettivat)
Liinojen kanssa se koira sieltä nousi ja oli niin huonona, ei se enää liikkunu oikee ja jäi maahan makaamaan, jossa kaikki sitä silittelivät. Se palomestari sanoi että se vie sen Korialle eläinlääkäriin ja sieltä sitten Korian löytöeläintaloon tai vastaavaan, jos sen asiat niin hyvin on. Nyt eikun odotellaan uutisia  ja toivotaan parasta.