Metsälenkkejä

Eilen oli kyllä melkoinen koiran ilma ulkona. No se ei pahemmin haitannut vaan metsään oli päästävä. Tällä kertaa mentiin Kurkon ja mun kamun kanssa. Tää mun kaveri oli aikasemmin töissä mulle puhunu, sellasesta kallosta minkä se oli löytäny lenkillä ollessaa. Munhan oli pakko päästä asia tutkimaan ja toteamaan. Tää tarina on saanu alkunsa kyllä jo kauan aikaa sitten kun olin mun äiskän kanssa kyseisessä metsässä ja sieltä löydettiin kiveen piirretty hautakivi, jossa luki ainakin RIP ja jotain muuta mistä ei niin hyvin selvää saatu. Asia jäi vaivaamaan mun äippää niin paljon, et sen oli pakko soittaa poliisille, et ne tulee tarkistaa asian. No sieltä maijalla pörähti paikalle seuraavana päivänä poliisit ja olivat kaivaneet haudan auki ja soittaneet sitten äidilleni ja sanoneet, että kissan hauta löytyi. Kiittelivät kuitenkin äiskääni, että oli ilmoittanut, kun on tälläisillä tapauksilla ollut muunkinlaiset lopputulokset. Kaikki epäilyttävät haudat poliisi haluaa katsoa.

No kun menimme sinne metsään ja kaverini kertoi löydöstä, olin tietysti jo unohtanut tän mun ja äiskän tapauksen. Heti ku näin missä se hauta oli niin muistin et täshän oli just tää hautakivi. Mun kamu ei ollu sitä vaan huomannnu ku se oli jo aika kulunu. Hauta oli kaivettu auki. Uskon tai ainakin toivon, että poliisit olisivat peittäneet haudan ja nyt sen olisi sitten joku luonnon eläin kaivanut taas auki. Kalloa oli nimittäin syöty ja taaempana kolossa, sinne minne syöjänhampaat eivät olleet yltäneet, näkyi ihoa ja karvaa. Selkeä koiran kallo oli kyseessä. Suhteellisen ison ja tumman koiran...
Parhaamme mukaan peiteltiin jäämistöä, mutta se oli alun perin kaivettu aivan liian pintaan ja varmasti hauta kaivetaan taas auki.