Rudin tullessa meille, minulla oli kovat odotukset sen suhteen. Toivoin paljon näyttelykoiraa, jonka kanssa olisi voinut harrastaa tosi mielessä näyttelyitä ja muita kokeita. Kävi kuitenkin toisin, Rudin toinen kives ei laskeutunut yhtään ja toinenkin vain sen verran että se jäi jonnekin puoliväliin. Joten Rudin ollessa hiukka yli vuoden ikäinen se joutui leikkauspöydälle Haminan Marvetiin. Olin erittäin tyytyväinen palveluun, jonka siellä sain. Kamalin kokemus minkä olen koirien kanssa joutunut kokemaan, oli  kun Rudi nukutettiin syliini. Tiesinhän minä että se vain nukkuu, mutta kun se muuttui aivan löysäksi ja katsoi minua niin surullisena. Siitä toivuttiin kuitenkin nopeasti niin koira kuin minä ja kotiin sain palelevan pikku rassukan. Kotona sitten syötettiin kipulääkkeitä parisen päivää ja juosta ei olisi saanut, mutta meidän duraselpupuhan oli jo seuraavana aamuna juoksemassa pallon kanssa, nii että piti ottaa kaikki lelut ja muut kiinnostavat asiat pois sen näkyvistä. Haava parani nopeasti ja jälkikontrollin jälkeen kaikki on mennyt hyvin sen asian osalta.

Ihan pikku rudi 7-8vko!

Rudin kanssa harrastamme tällä hetkellä agilityä, se on niin mun juttu, koirakin siitä ihan tykkää, mutta taidan minä ehkä hiukan enemmän. Meidän rudi ei vaan ole paras mahdollinen koira siihen hommaan sillä se on niin arvaamaton. Joskus sillä on energinen päivä, että jaksaa ja yleensäkin huvittaa mennä täysillä tai sitten edes puoli energialla. Tai sitten on se päivä kun mikään ei kiinnosta ja ei liikuta ollenkaan tai jäädään esteen päälle katselemaan maisemia. Toivonkin että Lunasta olisi kehittymässä varmempi suoriutuja.
Käymme Kotkan koiraystäväin seuran ja Koiraseura kotkan kivan kanssa treenaamassa tällä hetkellä pyhtään maneesissa, kesällä ties missä. Rudille vaikeuksia tuottaa kepit, rengas ja keinu. Keinun kanssa takapakkia tuli kun se pääsi rämähtämään ja koira pelästyi. Jääräpäinen koira kun on, olen joutunut aloittamaan keinun harjoittelun aivan uudestaan alusta ja nyt on jo havaittavissa etenemistä. Paljon on vielä oppimista ja kaikkea uutta koukeroa harjoiteltavana. Pikku hiljaa hyvä tulee...

Alkeiskurssilla keppien harjoittelua loppu kesästä

Verijälkeä tulee lumettomana ja hiukka lämpimänä aikana harrastettua,  mutta liian vähän sitäkin. Pitäisi useammin päästä  metsään tekemään jälkiä, aina on vain muka jotain muuta tärkeämpää.
Tottista harrastellaan kks:n riveissä koirakoulussa sunnuntaisin aina kun töiltä ehtii mukaan. Siellä harjoitellaan perusjuttuja, kuten seuraamista ja ohituksia. Toko ryhmä kun löytyisi mihin mukaan mahtuisi niin siellä oltaisiin jo, mutta kaikki on jo niin täysiä, että ei mahdu ei millään.
Tässä nyt tämän kertainen Lunasta lisää myöhemmin illalla.

Lunaa kaivattiin talouteen jo kauan. Rudi ei niin välitä isoista koirista, joten lykkäsin saksanpaimenkoira haavettani vielä myöhempään tulevaisuuteen. Luna löytyi Kuhmosta aika sekavasta paikasta. Naiselta keneltä Lunan hain on kennel nimi, mutta hän ei kasvata mäyräkoiria vaan 4 muuta rotua. Hänellä on kuitenkin eläinten löytökoti Kuhmossa, jonne tuodaan kadonneita tai huonosti kohdeltuja koiria. Lunan äiti oli yksi tällainen. Lunalla on 7 sisarusta, eli melko iso pentue oli kyseessä. Luna on siis paperiton narttu, eikä siitä voi olla täysin varma onko se aivan puhdas rotuinen. Turkki sillä on ainakin kihara ja ei rodun omainen. Kaunis kuin mikä vaikkakin tällä hetkellä ylipainoinen. Luna on ollut yli kuukauden verran kevyt ruualla, mutta paino noussut vain lisää. Eläinlääkärissä käytiin keskiviikkona asian tiimoilta ja otettiin verikokeet, siltä varalta ettei kilpirauhanen koiralla toimi normaalisti. Se selittäisi liian lihoamisen, koira kun ei syö herkkuja eikä muita luita yms. Maanantaina pitäisi saada selville tulokset. Nyt ostin koiralle eläinlääkäristä laihduttavaa ruokaa, jota syötetään niin kauan kunnes haluttu paino on saavutettu ja sitten voi taas siirtyä kevyt ruokaan.
Luna kun olisi tarkoitus leikkauttaa, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista, sillä paraneminen on nopeampaa ja varmempaa normaalikokoisella koiralla ja en halua ottaa riskejä.

Luna silloin ihan pikkuisena kaulahuivi ja "hattu" päässä
( Nyt oli vähän ihmisten "kivaa" koiran kustannuksella)

Lunan kanssa harrastamme tottelevaisuutta ihan vaan kaksistaan ja agilityn alkeet on alkamassa nyt keväällä -08 samaan aikaan Siskoni koiran Terin kanssa, saa nähdä miten siinä käy kun se Teri on niin meidän neidin perään. Joudutaanko alussa poistumaan kentältä kun teri menee rataa. Noh se jää nähtäväksi. Hauskaa siitä varmasti tulee. Lunalla kun on kaikki kriteerit hyväksikin agikoiraksi, se pomppaa korkealle ja on nopea. Totteleekin hyvin eikä hingu toisten koirien luo. Nuo nyt alussa ainakin auttavat paljon. Niin ja onhan se tosi miellyttämisen haluinen varsinkin jos vertaa velipoikaan.
Luna käy nyt tällä hetkellä pelastukoira harjoituksissa tai sen olemme nyt aloittaneet. Yhden kerran olemme käyneet ja makkararinkiä tehneet. Luna alussa haukkui uusia ihmisiä, eikä uskaltanut mennä hakemaan namia muuten kuin minun haarojen välistä. (No nyt se tuli makaamaan osittain
koneen päälle kai se jo haluaa että lopetan, mutta ihan vähän vielä) Sitten kun se oli n. kolmelta ihmiseltä ottanut namit se alkoi jo hiffata et juku noilt saa ihan vaa ku sinne menee ni makkaraa, vautsi! Sitten ei minua enää tarvittukaan, vähän se välillä katsoi että olenko vielä siinä, mutta aika mahtavasti se meni ensimmäiseksi kerraksi. Kaupungilla kun olemme menneet niin ei oikein kukaan enää tule rapsuttelemaan koiria tai pysähdy juttelemaan, sen takia koirani ovatkin tottuneet kävelemään ohi ja olemaan huomioimatta. Niiden mielestä onkin outoa jos joku alkaa niille juttelemaan ja haluaisi rapsuttaa. Se on jopa niiden mielestä niin epäilyttävää että alkaa pelottamaan. Voih hassuja!
Luna pääsee sitten myös kesäisin aina verijälkeä tekemään ja muuten vaan metsässä juostaan aina kun sinne ehditän minimissään kerran viikossa ja maksimissaan viisi kertaa viikossa. Harvoin ehtii joka päivä, kun kaupungissa asutaan ja yksi auto omistetaan. Mutta sitten kun maalle pääsen muuttamaan, tulee koirienkin elämä paremmaksi, kun saa juosta omalla pihalla ihan milloin vain.
Neiti tietää että välillä täytyy rasvata tassuja ettei tule ikäviä kovettumia:)

Historiikki kaipaa pientä päivitystä. Minun ja ex-mieheni välit menivät poikki ja Rudi meni hänen matkaansa ja Luna jäi minulle...