Tänään lähdettiin töitten jälkeen heti Valkmusan suolle käpöttelemään. Oli ihana ilma vaikka aurinko ei näyttäytynytkään ollenkaan. Ei kuitenkaan tuullut lainkaan ja oli mukavan lämmin. Ajettiin autolla varmaan joku reilu vartti sinne suolle ja lähdettiin kulkemaan ihan pitkospuita pitkin, koirat on onneksi tottuneet menemään niitä pitkin kun ovat pennusta asti niin tehneet Mussalon luontopoluilla. Oli aika märkää ja pitkospuut olivat erittäin liukkaat. Puhuttiinkin Antin kanssa, että ei kannata kamalan usein ainakaan mennä sinne asti kävelemään kun on tälläiset kelit, kun ei siinä ehtinyt muuta oikein katselemaan kuin jalkoihin ettei lennä peffalleen. Mutta aina välillä pysähdyttiin ja kuunneltiin ääniä, joita ei oikeastaan ollut lainkaan. Oikein korvia alkoi pakottaa kun ei kuulunut mitään. Ei sellaseen oo tottunu kaupungissa. Sellaseen paikkaan haluan muuttaa missä välillä on hetkiä kun ei juuri kuulu mitään ääniä ja saa olla ihan yksin omissa ajatuksissa. Niin ja se tuoksu siellä suolla on niin ihana, en muista enää sen kasvin nimeä, mutta se mikä kuuluu juuri suon ominaistuoksuun. Tuli kyllä niin hyvä olo reissusta.

Reitti on vain 2,5 km pitkä joten ei meillä siinä kovinkaan kauaa mennyt vaikka välillä pysähdeltiin ja kuvailtiin. Antinkin sain mukaan joka jo sinällään on ihme, mutta oli super mukavaa kun se suostu tulla kuvamaan luontoa ja koiria. Laitankin muutamia kuvia, niin pääsee muutkin katselemaan, jos ei nyt ole mahdollisuutta itse suolle lähteä.


Tässä ollaan kyllä metsä osuudella, mutta kohta suolla....


Mäkin pääsin kuvaan makkaroiden kanssa;)

Kauheeta vauhtii aina takasin päin hakee juustopalaa..

Ei nää nyt kuvissa kyl niin ihanan näköisiä ole, mut lisätkää ripaus taikaa silmää ni on upeita...

Luna painaa ihan viimeistä päivää :)

Rudista ei oikein hyvää kuvaa saanu ku se paino menee niin lujaa.