29.01.2008 - 18:15
Olen ollut koira"hullu" koko pienen ikäni. Niin kauan kuin muistan olen halunnut oman koiran. Ehdoton rotusuosikki on aina ollut saksanpaimenkoira, joka luultavasti sai kipinän kummieni koirasta. Heillä on aina ollut saksanpaimenkoiria.  Saku Jeri pääsi jopa paikalliseen lehteen hypättyään palavan renkaan läpi:).
Pienenä tyttönä käytin mussalolaisten naapureiden ja muidenkin koiria ulkona lenkillä ja siitä kiitän heitä valtavasti. Olisin seonnut jos en olisi saanut koirien kanssa peuhata päivittäin.

Heti kun muutin omaan kotiin, aloin suunnittelemaan oman koiran ottoa. Haaveeni täyttymisen tiellä oli vain yksi este, avomieheni joka ei halunnut niin isoa koiraa kuin saksanpaimenkoira on. Aloin miettimään muuta rotua vaihtoehtona, mutta ei mikään muu tuntunut omalta.

Avomieheni lapsuuden kodissa heillä oli mäyräkoiria, joten hän sai minut taivuteltua sellaisen puoleen. Aloin ottamaan selvää koirarodun ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista, olen kova metsässä liikkuja ja koira on kuitenkin kestävä rotu noinkin pieneksi, niinpä meille tuli karkeakarvainen kääpiömäyräkoira uros Humisevan harjun kiss the bride tuttavallisemmin Rudi. Aivan ihana tapaus, vaikka nyt jo reilu kaksi vuotiaana melkoinen pakkaus.
Päivitys: Rudi muutti Espooseen asumaan avoliittoni purkautuessa kesällä -08...:(
 


Humisevan Harjun Kiss The Bride alias Ruudolf  "Rudi"
synt: 03.09.2005 uros

i.Freckle Face Keep Going 
  
e. Humisevan Harjun Tatiana

kasvattaja Rautio Noora-Liia, Rautio Marjavappu, Miehikkälä.
1247525.jpg          
Rudi villasukan varressa ensimmäistä kertaa ulos menossa (7vko)!

Rudi ei kuitenkaan riittänyt tyydyttämään minun koirakuumettani ja rudin ollessa reilun vuoden ikäinen, haettiin sille kaveriksi normaali kokoinen mäyräkoiranarttu Luna. Sainpahan hiukka isomman koiran:) Tästä sitten vain suurempaa ja suurempaa...

Luna alias Luna, Luntukka, yms.

synt: 19.10.2006 Kuhmo
1259997.jpg
Kotimatkalla poikettiin Espoossa näyttämässä Luna koiraa avomiehen siskon lapsille.Meinasi koira
jäädä sille tielle:)



MINÄ

Ajattelin hiukka kertoa itsestänikin, ihan vaan pikkuisen esittelyn.
Olen tällä hetkellä 23-vuotias ja asun etelä-suomessa. Olen työelämässä mukana, mutta tarkoitus olisi jatkaa opintoja eläinten ja erityisesti koirien parissa.

Koirat ovat olleet se minun juttuni aina. Hevosharrastus koitti ottaa kovasti jalansijaa ja onhan minulla ollutkin useita hoitohevosia, yksityisiä kaikki. Rakkain niistä on ollut Shetlanninponi Bohe ja hänen kaverinaan elävä pässi Bäkä joita hoidin ala-asteella. Ravihevosia sitten tuttavien tallilla ja ratsuja Katajasuolla. Kissoja unohtamatta lapsuuden kodissa meillä on ollut monta kissaa ja pidän kissoista myös paljon ja omakoti talon kun saan niin kyllä sinne yksi kissa tulee.

Koiria olen aina ulkoiluttanut ja minulla olikin tietyt koirat joita kävin säännöllisesti lenkittämässä. Eri vuosina kylläkin kun toiset muuttivat pois niin oli pakko saada uusi koira tilalle. Näistä mieleen painuvimpina oli venäjänvinttikoira Irina ja gorgi Hilda. Superkoiria kumpikin, joiden kanssa tullut vietettyä niin mukavia aikoja.

Tässä tarina parhaasta koirasta ikinä:
Maiju koira syntyi tutuillemme keski-suomeen. Maiju oli puhdasrotuinen saksanpaimenkoira ja pennusta asti ns. minun koirani. Olimme juuri sinä kesänä tutuillamme kun pennut syntyivät. (Vietimme siellä kaikki kesät ja talvilomat silloin ala-aste ikäisenä)

Ihastuin kaikkiin pentuhin ja olin onneni kukkuloilla. Maiju jo silloin pentulaatikolla teki minuun lähtemättömän vaikutuksen ja se jäikin heille kotiin pentueesta. Vietin Maijun kanssa kaikki kesät useita kuukausia vuodesta. Olimme toistemme parhaat ystävät ja rakastin sitä koiraa niin paljon.
Meillä oli sellainen yhteys Maijun kanssa ettemme tarvinneet mitään sanoja tai merkkejä, jotenkin vaan kumpikin tiesi toisen ajatukset. Silloin mentiinkin metsissä ja heinäladoissa nukuttiin sylikkäin.

Toista samanlaista koiraa ei varmasti  minun elämäni kohdalla tule vaikka sitä toivon kun sen oman sakemannin joskus saan.

Maiju jouduttiin lopettamaan 12-vuotiaana -07 talvella, eli ihan vähän aikaa sitten. Tuttavamme erosivat ja talon isäntä kuoli yllättäen. Maijua olen aina hinkunut itselleni, mutta se oli myös isännälle rakas ja eihän se maalaiskoirana olisi kaupungissa tai silloin edes omakoti talo alueella viihtynyt kun oli tottunut vapaana juoksemaan.
Nyt kun Maiju oli jo niin vanha sille oli parempi päästä jo pois tästä maailmasta, vaikka olisinkin voinut sille antaa varmasti jollain tasolla tyydyttävät loppu vuodet uskon, että sen oli parempi päästä koirien taivaaseen. Maiju vietti mukavan ja virikkeellisen elämän.


Omaa koira osaamistani olen opiskellut kirjoista ja olen myös käynyt verkkokursseja ELÄINKOULUTUS KESKUS OY:n kautta.
Kävin nyt alkuvuodesta oppimispsykologian perusteet ja jatkan 1.3 käytöshäiriöiden anatomiaa kurssille.
Tavoitteeni on suorittaa vuoden kestävä ongelmakoirakoulutus, jolloin voisin toimia ongelmakoira kouluttajana, olettaen että saan arvosanaksi 3 tai paremman. Tähän olisi tarkoitus ryhtyä heti ensi vuoden alusta, ellen nyt ehdi jotain muuta koulua aloittaa.
Koiranomi koulutus kiinnostaisi erittäin paljon, mutta sen hinta on minulle liian kallis tällä hetkellä ja muutto Turkuun ei myöskään vielä houkuta. Hintaa koulutukselle kun tulisi yli 8000 euroa. Jossain vaiheessa haluan sen haaveen toteuttaa.

Tässä tälläinen pikainen kertomus musta ja lisäilen jotain omia kuulumisia jos tuntuu tarpeelliselta.