Puhelin soi n. tunnin sisällä siitä kun olin päässyt kotiin ja joku naishenkilö soitti ja kertoi olevansa (Sannan) oven takana, luuli minua siis Sannaksi. He olivat pimpotelleet ovella ilman  vastausta, joten soittivat. Sanoin heille että soitan siskolleni, että hän tulee ovelle katsomaan. Ilmeisesti Sannan ovikello lopetti toiminnan. Tämä naishenkilö oli siis koiran omistaja ja tuli kiittämään kukin, suklain ja koirien puruluin.

Aivan mahtavaa, koira pääsi heti kotiin ja annankin Sannan kirjoittaa asiasta lisää, kun se tämän keskustelun heidän kanssaan kävi, joten ei kun Sannan blogiin...

http://www.sanna-teri.vuodatus.net/blog/1122838

Voisinpa kertoa tähän perään toisenkin pelastustarinan kun mulle on niitä kertynyt nyt täs ihan lähiaikoina. (vaikka yksikin on liikaa mun hermoille) Tossa vajaa kuukausi sitten löysin sattumalta juoksulenkillä ollessani koirien kanssa erään venhäterrieri nartun uimasta vedessä ympyrää. Se ei huutoihin eikä koiriini reagoinut vaan kauhoi menemään jääkylmässä vedessä. Mieleeni tuli heti onko joku hukkunut sinne, mutta en ainakaan rannalla tai missään nähnyt edes jälkiä. Siinä kohtaa oli vielä niin matalaa, että koira juuri ja juuri pystyi uimaan. Onnekseni koira loppujen lopuksi tuli rantaveteen kahlailemaan ja sain sen otettua kiinni. Koira ehti uida jo n. puoli tuntia ennen kuin sen sain liekaan. Hiukka pelotti pureeko se kun se vaikutti jo niin sekavalta ja kohmeiselta, onnekseni ei. Mulla oli tietty puhelin kotona kun ajattelin, että en sitä ota hölskymään taskuun... Laitoin omat koirat samaan hihnaan ja aloin taluttamaan koiraa meille kotiin. Vastaan tuli muutamia ihmisiä koirineen ja kyselinkin heiltä onko tuttu koira, mutta ei kenellekään ollut. Koira kulki hihnassakin ympyrää. Ihmettelin tätä kovasti, mutta ajattelin että se olisi vain niin stressaantunut...
Pääsin kotiin ja pesin hiukka koiraa lämpimällä vedellä kun oletin että sitä on jouduttu pesemään, koska on sen rotuinen, että likaantuu. Ja hyvin koira antoikin pestä., se kun oli ihan musta ja jäinen. Kotona kaivoin heti koirahoitolan puhelinnumeron ja soitin sinne, että saako tuoda koiran vielä perjantai iltana kello kymmenen jälkeen illalla. Onneksi heille sopi ja heti kun auton sain lähdimme viemään koiraa hoitolaan. Raukka meni paksissakin vain ympyrää ja ei lopettanut sitä vielä silloinkaan kun se laitettiin häkkiin siellä hoitolassa.

Sain seuraavana päivänä soiton hoitolasta, että koira oltiin haettu kotiin jo samana iltana. Oli karannut kotoa ja kuulemma sairas jolla oli lääkitys. Ei hoitolan täti tajunnut silloin kysyä mikä koiralla on, mutta jokuhan sillä oli ku meni sitä ympyrää niin kovin...
Onnellinen loppu tälläkin tarinalle onneksi, toivottavasti ei tarvitse koskaan kirjoittaa muunlaisia loppuja..

Hyvää illan jatkoa kaikille!!!!!